Rajavesistöt

Rajavesistösopimuksessa rajavesistöllä tarkoitetaan järveä, jokea ja puroa, jonka rajaviiva leikkaa tai jota pitkin se kulkee. Suomen ja Venäjän välisiä rajavesistöjä on 19, joiden sisällä valtioiden rajan ylittää – pääasiassa Suomen puolelta Venäjän puolelle – 450 jokea, puroa ja järveä. Näistä tärkeimmät ovat Vuoksi, Hiitolanjoki (Kokkolanjoki), Oulankajoki (Olanga), Paatsjoki (Paz) ja Tuulomajoki. Vettä virtaa Suomen puolelta Venäjän puolelle keskimäärin 780 m3/s, josta suurin osa (600 m3/s) Kaakkois-Suomessa ja Luoteis-Venäjällä sijaitsevassa Vuoksessa, jonka pituus on 150 km (13 km Suomen puolella).

Suomen ja Venäjän rajavesistöjen valuma-alueet

Vuoksen yläpuolella sijaitsee Suomen suurin järvi, Saimaa. Vuoksen varrella toimii neljä voimalaitosta, joista kaksi on Suomen ja kaksi Venäjän puolella.

Rajavesistöyhteistyön kannalta keskeisimmiksi ovat nousseet ne rajan eteläosan vesistöt, joihin kohdistuu merkittäviä ihmisen toiminnasta aiheutuvia vaikutuksia: Vuoksi, Hiitolanjoki, Rakkolanjoki, Saimaan kanava ja Urpalanjoki – viimeksi mainittu lähinnä siihen kohdistuvan hajakuormituksen takia. Näissä vesistöissä on tärkeitä veden laatuun ja vesistön virtaamiin liittyviä kysymyksiä. Kalataloudellisessa yhteistyössä Tuulomajoella on puolestaan keskeinen asema. Inarin säännöstelyyn liittyvä yhteistyö on järjestetty erillisellä sopimuksella Suomen, Norjan ja Venäjän kesken.