Komissio

Vesiensuojelutyöryhmä

Suomen ja Venäjän välisten rajavesistöjen suojelun yhteistyön historia on maailman mittakaavassakin pitkä. Yhteinen veden laadun tarkkailu alkoi vuoden 1966 kesäkuussa eli noin vuosi sen jälkeen, kun maiden välinen rajavesistösopimus tuli voimaan. Alun laajan kartoituksen jälkeen seuranta keskitettiin niihin rajan eteläpään jokiin, joihin kohdistuu merkittävää ihmisen toiminnasta aiheutuvaa kuormitusta. Nämä joet ovat Vuoksi, Hiitolanjoki, Rakkolanjoki ja Saimaan kanava. Urpalanjoki sisällytettiin uudelleen yhteiseen seurantaohjelmaan vuonna 2002 lähinnä siihen kohdistuvan hajakuormituksen takia. Vuodesta 1971 lähtien kumpikin maa on tehnyt vuosittain selvityksen tarkkailtaviin vesistöihin kohdistuvasta jätevesikuormituksesta ja raportoinut tehdyistä vesiensuojelutoimenpiteistä. Vaikka yhteistyön muodot ovat pysyneet aika lailla samanlaisina lähes neljäkymmentä vuotta, on sen sisältö kehittynyt oleellisesti. Seurattavien asioiden luettelo on muuttunut, ja on yhtenäistetty näytteidenotto- ja laboratoriomenetelmiä, jotka saattoivat alkuaikoina olla erilaisia Suomessa ja Venäjällä. Tärkeä tavoite työssä onkin ollut yhtenäistää käytäntöjä. Vuodesta 1994 lähtien seurantaa on toteutettu yhteisesti hyväksyttyjen ohjelmien mukaisesti, joissa on otettu huomioon Suomen ja Venäjän vedenlaadun arviointisäädösten erityispiirteet, ja sovellettu pääpiirteissään YK:n alaisen Euroopan talouskomission kansainvälisen rajavesistösopimuksen tarkkailusuosituksia. Analyysimenetelmien yhtenäistäminen ja interkalibroinnin hyödyntäminen on edistynyt niin, että nykyään yhteinen näkemys vesien tilasta on helppo muodostaa. Myös kuormitusraportit ovat hyvin vertailukelpoisia.

Rajavesistöihin kohdistuvan kuormituksen kehitys

Huomattava osa Suomen metsäteollisuudesta on sijoittunut Saimaan-Vuoksen -alueelle. 1960- ja 1970 -luvuilla jätevesikuormitus heikensi selvästi Vuoksen veden laatua. Sittemmin kuormitus on vähentynyt jyrkästi huolimatta siitä, että sellun ja paperin tuotanto on merkittävästi lisääntynyt. 1990-luvun alussa valmistuneet biologiset puhdistamot kykenevät poistamaan myös jätevesien myrkkyvaikutuksen lähes täysin.

Myös Hiitolanjoen kuormitus on vähentynyt noin kahdenteenkymmenenteen osaan 1970-luvun tasosta, vaikka paperin ja kartongin tuotanto on selvästi noussut. Rakkolanjokeen kohdistuva yhdyskuntajätevesikuormitus on myös vähentynyt voimakkaasti, mutta valitettavasti joen pienestä virtaamasta ja hajakuormituksesta johtuen ratkaisevaa parantumista vesistön tilassa ei ole tapahtunut.

Veden laadun kehitys rajavesistöissä

Erityisesti metsäteollisuuden vesistökuormituksen väheneminen näkyy selvänä veden laadun paranemisena sekä Vuoksessa että Hiitolanjoessa. Sekä orgaanisen aineen pitoisuudet että fosfori- ja typpipitoisuudet ovat vähentyneet näissä joissa selvästi 1970-luvulta tähän päivään. Viime vuosina Vuoksen veden laatu rajanläheisissä mittauspisteissä onkin luokiteltu hyväksi.

Rakkolanjoen veden laadun parantamiseen tähtäävistä toimenpiteistä huolimatta veden laatu on edelleenkin huonontunut, vaikka varsinainen jätevesikuormitus on viime vuodet pysytellyt samalla tasolla. Syynä on aikaisempien vuosikymmenien jätevesikuormitus, jonka seurauksena vesistöalueella Suomen puolella sijaitseva Haapajärvi tuottaa sisäistä kuormitusta. Haapajärvelle tehtyjen kunnostustoimenpiteiden (2011-2013) ansiosta Rakkolanjoen veden laatu on kuitenkin tasoittunut eikä aiemmin mitattuja erittäin korkeita pitoisuuksia ole enää havaittu. Myös alueen maatalous kuormittaa vesistöä. Rakkolanjoen tilan parantaminen onkin komission vesiensuojelutyöryhmän suurimpia haasteita.Lappeenrannan uuden jäteveden puhdistuslaitoksen sijainnille ja purkuvesistölle etsitään paraikaa eri vaihtoehtoja.

Seurantaohjelma

Vesiensuojelutyöryhmän työsuunnitelma 2017-2018 ja vuosiraportit

Linkkejä Suomen viranomaisten tuottamiin aineistoihin